Omenakumpu

Yhteystiedot

Viiniköynnökset
Lajikekuvaukset

Viiniköynnösesite

Persikat ja aprikoosit

Päärynäpuut
Lajikekuvaukset

Luumut
Lajikekuvaukset

Omenapuut
Lajikekuvaukset

Kirsikkapuut
Lajikekuvaukset

Havupuut

Hinnasto 2015

Messuilla ja markkinoilla?

Palvelut

 

 

Viiniköynnöksiä Suomessa?

Totta se on. Nyt on saatavilla lajikkeita, jotka ovat talvenkestäviä Suomen oloissa, ulkonakin. Silti täällä joudumme ottamaan luonnon olot huomioon tarkemmin kuin perinteisissä viininviljelymaissa. Positiivisena puolena Suomen pitkä kesäpäivä on eduksi viiniköynnökselle, sillä se on valokasvi. Viiniköynnökset kasvavat ja sato kehittyy lyhyemmässä ajassa, kun se mitataan päivissä. Kasvukauden valoisa aika on siten lähellä saman lajikkeen eteläisempiä kasvupaikkoja.

Istutuksen valmistelu ja istutusaika
Valitse lämmin seinusta tai lämmin eteläinen tai lounainen rinne, jos mahdollista. Kaiva reilu kuoppa, vähintään 40 cm leveä ja 50-70 cm syvä. Viiniköynnöksen syvälle menevät pääjuuret kasvavat parin metrin tai metrien päähän. Sekoita kuoppaan multaa ja kaivamaasi maata sekä syyslannoitetta.

Keväällä istuttaessa voit antaa typpipitoista lannoitetta, mutta yleensä maassa on riittävästi typpeä ensimäiseksi vuodeksi. Parempi on antaa syyslannoitetta, joka tasaa mahdollisia hivenainepuutoksia paremmin. Muista, että typpeä ei ole syytä lisätä enää elokuun alun jälkeen. Silloin on vaarana, että kasvu jatku liian myöhään syksyllä ja talveen valmistautuminen ei tapahdu ajoissa. Samoin voi tapahtua, jos viiniköynnöksen istuttaa elokuun alun ja syyskuun alun välissä: taimi saa maasta enemmän typpeä kuin sillä myymälän pihalla kasvaessaan oli ja saa aikaan viiniköynnöksellä kasvun kiihtymisen. Päivien lyhentyessä ja ilman viiletessä istuttaminen syyskuussa on taas mahdollista, etenkin, jos pituuskasvun pysäyttää latvat katkaisemalla. Silloin lehtien yhteyttämistuotteet menevät juuriston kehittämiseen ja rangan puutumiseen, mikä tarkoittaa parempaa talvenkestoa.

Taimien väli on tavallisesti 1-1,5 metriä ja rivien väli 2-2,5 metriä. Liian tiheässä kasvavat taimet eivät saa tarpeeksi valoa ja marjat eivät kypsy yhtä hyvin.

Istuttaminen
Jos juuret kiertävät astiassa, avaa taimen juuristoa. Istuta aitojuuriset taimet nykyistä multapintaa noin 20 cm syvemmälle ja vartetut lajikkeet siten, että varttamiskohta jää 2-3 cm maanpinnan alapuolelle. Jos istutat syvemmälle, köynnöksen aidosta osasta ennen pitkää kasvaa juuri ja taimesta tulee aitojuurinen. Siten vartetun juuren erikoisominaisuudet esim. soveltuminen kuivaan tai saviseen kasvupaikkaan menetetään. Alunperin varttaminen kehitettiin Pohjois-Amerikasta Eurooppaan levinneen viinikirvan vahinkojen torjumiseksi. Suomessa viinikirvaa ei ole, joten juuren viinikirvankestävyydellä ei tällä hetkellä ole merkitystä, mutta kenties ilmaston lämmetessä tämäkin tuhohyönteinen löytää tiensä tänne. Useimmat baltilaiset risteymät ovat ainakin jossain määrin vastustuskykyisiä viinikirvalle, sillä niiden esi-isinä on käytetty talvenkestäviä viinilajeja, jotka ovat kestäneet myös viinikirvan tuhoja.

Jätä aitojuuristen taimien kasvavista versoista maan päälle muutama silmu; voit peittää kolmasosan taimen varresta istuttaessasi. Mitä syvemmällä juuret ovat, sitä paremmin juuristo ja taimi selviävät talven pakkasista. Voit jättää taimen istuttaessasi alkukesällä kuoppaan, jolloin kastelu on helppoa. Lisää multaa kuoppaan kesän aikana 10 cm kerralla. Laita taimen tyvelle kuoriketta, mansikkakangasta tms, jotta rikkaruohot pysyvät pois kilpailemasta vedestä, ravinteista ja auringon valosta. Jos maanpinta ei ole kalteva, tee viimeistään syyskuun alussa ennen syyssateita pieni 10-30 cm korkea kumpare. Liika vesi valuu juuristolta pois ja kumpu - ja juuristo - lämpenevät keväällä nopeammin.

Tukeminen
Yksittäinen taimi voi kiivetä keppiä, verkkoaitaa tai säleikköä pitkin. Pitkä rivi taimia on helpompi tukea kestäviin tolppiin kiinnitettyjen lankojen varaan.

Suojaaminen lehtien puhjettua toukokuun halloilta
Viiniköynnösten yksi lajikkeittain vaihteleva ominaisuus on, kuinka aikaisin keväällä taimi alkaa kasvaa. Silmujen puhkeamisen jälkeen taimi kannattaa suojata, jos yöhalla uhkaa. Pitkä rivi taimia on helpointa suojata tukilankojen varaan asetettujen hallaharsojen tai muovien avulla,  jolloin kahta puolta olevien suojien yläreunat on kiinnitetty pyykkipojilla yhteen ja alareuna pysyy kivien avulla paikallaan. Yksittäiset taimet voi kietoa pariin kertaan harson sisään.

Huomaa: yksinkertaisen ohuen harson päältä haihtuva kosteus ottaa haihtumiseen tarvittavan lämmön harson alta. Siten harson alla voi olla pakkasta, kun harson päällä tai avomaalla ei. Kaksinkertainen harso tai paksu kangas toimii jo luotettavammin.

Leikkaus syksyllä tai talven aikana
Leikkaamista ei kannata pelätä. Kun leikkaa syksyllä lehtien putoamisen jälkeen, mutta ennen keväällä alkavaa silmujen turpoamista, köynnöksen voi katkaista vapaasti. Hankalin aika kasville on huhti-toukokuussa, kun nestevirtaukset ovat alkaneet. Oksan katkaisu saa aikaan mahlavuodon, jolloin taimi hukkaa käyttökelpoisia ravinteita. Kovin suurta merkitystä mahlavuodolla ei avomaalla silti ole. Kasvihuoneessa vuoto saattaa altistaa sienitaudeille.

Jos viiniköynnös on kasvihuoneessa tai talon lämpimällä seinustalla, sitä ei välttämättä tarvitse leikata ollenkaan, vaan sen voi antaa kasvaa vapaasti. Kuitenkin liian tiheä kasvusto etenkin kasvihuoneessa altistaa taudeille eikä kaikille lehdille ja myöhemmin rypäleille tule juuri valoakaan. Viiniköynnös muodostaa kukkien aiheet silmuihinsa syksyllä. Jos lehvästö on syksyllä liian tiheä, kukkia ja sitä kautta rypäleitä ei seuraavana kesänä tule lainkaan.

Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa leikkaamiseen. Keski-Euroopassa on tavallista, että taimet leikataan esimerkiksi T:n tai J:n muotoon. Runko on tällöin 50-80 cm pituinen ja siitä lähtee haara tai useita leikkausmuodon mukaan. Uudet versot kasvavat 50-120 cm korkeudella ja rypäleetkin roikkuvat ilmassa. Taimia ei tarvitse suojata pakkasilta, ja taimien muodon voi valita kokonaan rypäleiden hyvän kypsymisen, helpon hoidon ja sadonkorjuun ehdoilla. Erityyppiset leikkausmuodot voivat olla lajikkeelle, alueelle tai tilalle tyypillisiä. Keväällä leikkauksen jälkeen lajikkeesta ja viiniköynnöksen istutustiheydestä riippuen kasvuun lähteviä silmuja on 15-30.

Suomessa talven kylmyys ja talvenkestävyys pitää ottaa huomioon ensin. Kovan pakkasen kestävä lajike mahdollistaa erilaisia leikkaustapoja. Itse suosittelen kasvatusmuodoksi kaikkein talvenkestävimpiä lajikkeita lukuunottamatta matalaa noin 10 cm korkealla vaakasuoraan kasvavaa rankaa, josta kesän versot kasvavat ylöspäin. Matala viiniköynnös on helppo suojata monella tavalla. Näin teen erityisesti aroille lajikkeille. Syksyllä matalaksi leikatun tai taivutetun taimen voi suojata kovilta pakkasilta peittämällä. Eristekerros viiniköynnökksen ja maan päällä estää kovan kylmyyden painumista syvälle juuristoon, vaikka lunta ei olisikaan. Versot lähtevät tästä matalasta rangasta ja kannosta kaasvuun. Viiniköynnökseen jätetyissä versoissa ei keväällä tarvita enempää kuin 10-20 silmua, jotta saataisiin hyvä sato.

Jos lajike on normaalitalvina kestävä, siihen voi tämän alhaalla kasvavan rungon lisäksi kasvattaa yhden pystyrungon, josta saa kasvatettua toisen vaakarangan noin metrin korkeuteen, mutta toiseen suuntaan kuin alhaalla kasvava. Näin kummallakin on tilaa ja valoa kasvattaa rypäleitä ja versoja. Jos yläverso ei selviä talvesta, saa alhaalta kasvatettua uuden pystyhaaran parin vuoden kuluessa, mutta satoa saa vain alimmaisesta vaakarungosta.

Kesäleikkaus
Kesäleikkauksien tavoitteena on parantaa rypäleiden kypsymistä. Tämä saadaan aikaan, kun heinäkuun lopussa ja elokuussa terttuoksaan ylimmästä tertusta eteenpäin jätetään vain 6-12 lehteä. Lehdenhankoihin muodostuu 1-2 viikon kuluessa uusi latvan alku aivan kuin tomaatilla. Myös nämä "varkaat" pitää poistaa. Samoin rypäleitä varjostavat lehdet ja kasvaneet versot poistetaan, sillä kypsymisvaiheeseen asti myös rypäle yhteyttää.

Jos rypäleitä on viinikynnöksessä paljon, kannattaa osa viimeiseksi kukkineista pienimarjaisimmista tertuista leikata pois. Näin saadaan köynnöksen energia paremmin kohdistettua jäljelle jätettyihin rypäleisiin, ja ne ehtivät kypsyä paremmin. Jos lajikkeelle on tyypillistä, että tertussa on paljon pieniä rypäleitä tertun kärjessä, koko kärjen voi leikata pois.

Viiniköynnöksen valmistaminen talveen
Viiniköynnös ei lopeta kasvuaan ennen kuin pakkasiin. Lämpötilan aleneminen ja päivän pituuden lyheneminen hidastavat kasvua, mutta eivät pysäytä.

Syksyn ensimmäinen halla voi tulla aikaisin. Silloin köynnöksen kasvu pysähtyy. Yllättäessään kiivaassa kasvussa olleen köynnöksen se pahimmillaan haittaa silmujen ja rungon talvilepoon pääsemistä. Näin tapahtuu usein nuorilla ensimmäistä vuottaan kasvavilla taimilla, mutta syksyn ja paikan oloista johtuen se voi tapahtua myös vanhemmille köynnöksille.

Tuleentumisen edistämiseksi viiniköynnöksen pituuskasvu kannattaa pysäyttää leikkaamalla latvoja elokuun alkupuolelta lähtien. Tällöin verson kasvu pysähtyy, ravinteet menevät rypäleille, silmuihin, rungon puutumiseen ja juuristoon. Samalla köynnöksen talvenkestävyys paranee usein hyvinkin merkittävästi.

Talvisuojaus
Pahinta viiniköynnöksille on syskyllä pitkään taimen tyveä ja juuristoa kasteleva vesi. Lunta sataa, usein, sitten lämmin jakso sulattaa sen vedeksi. Ja yleensä syksy on sateisinta aikaa Suomessa. Siten talvisuojausmenetelmässäkin se pitää ottaa huomioon ohjaamalla vesi pois köynnöksen tyveltä.

Saksassa ammattiviljelmillä arkojen viiniköynnöslajikkeiden tyvelle voidaan kasataan traktorilla maata suojaamaan runkoa ja juuristoa talven pakkasilta. Älä sinäkään kainostele suotta suojaamisessa. Leikkaa oksia, irrota versot tuestaan ja laske alas maata vasten. Voit laittaa hiekkaa, maata, kuoriketta, havuja tai pakkaskangasta versojen päälle. Tavalliseen turpeeseen tai pehmeään multaan peitetyt oksat ovat helposti liian kosteita ja sienitaudit tms. voivat levitä ja etenkin ohuet nuoret varret voivat kuolla.

Hyvän eristävän pakkassuojan alla on mieluisa pesäpaikka myös hiirille ja myyrille, mutta niistä hyvin harvoin on haittaa viinitarhoilla. Silti pätee tässäkin, että jos pienjyrsijöiden ruoka loppuu talvella, kaikki syötävä kelpaa. Voit käyttää runkosuojaa tai verkkoa ja tarkkailla myyrätilannetta talven aikana. Lumen tallaaminen taimien ympäriltä ohjaa hiiret ja myyrät pois aivan taimen tyveltä. Itse en ole tähän asti suojannut viiniköynnöksiä jyrsijöiltä, eikä minun kahdessa paikassani ole vahinkoja ollut.

Lajikekuvastossa ei ole kuvausta kaikista hinnastossa mainittuja lajikkeita. Olen lisäämässä niitäkin mukaan, mutta voit myös kysellä, jos kiinnostaa.

Lisätietoa viiniköynnöksistä:

Juha Karvonen, Viiniköynnösten kasvatus Suomessa, 2007, ISBN 978-952-235-161-6

www.viininkasvattajat.fi

http://ak.rapina.ee/jaan/viinamarjad/index.htm

[sivun alkuun]